Nielemisliikkeiden tunnistaminen tekstiilipohjaisen mittauslaitteen avulla sarjallisen vedennielemisen aikana

Nielemisen aikana tapahtuvien kurkunpään, kieliluun ja kaulan alueen liikkeiden tunnistamiseen perustuvia kaulalle asetettavia mittauslaitteita on yritetty kehittää 2000-luvulla. Kurkunpää ja kieliluu nousevat ylöspäin ja kallistuvat eteenpäin nielemisen faryngeaalisen vaiheen aikana, ja tätä liikettä on havainnoitu erilaisten teknisten ratkaisujen avulla. Tekstiilipohjaisen mittauslaitteen käyttöä nielemisliikkeiden tunnistamisessa ei ole tiettävästi ennen tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka tarkasti tekstiilipohjaisen kiihtyvyysanturien ja kulmanopeusgyroskooppien käyttöön perustuvan mittauslaitteen datasta voidaan tunnistaa nielaisuja sarjallisen vedennielemisen aikana. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin syitä, miksi tapahtuneita nielaisuja ei voitu tunnistaa mittauslaitteen datasta. Tutkimukseen osallistui terveitä aikuisia, joilla ei ollut subjektiivisesti koettua tai diagnosoitua nielemisvaikeutta (n = 17). Kaulurimallinen tekstiilipohjainen mittauslaite, jossa oli kuusi nielemisliikkeiden mittaamisen tarkoitettua sensoria sekä yksi kontrollisensori, asetettiin tutkittavien kaulalle tutkimustilanteen ajaksi. Tutkittaville tarjottiin 100 millilitraa vettä kertakäyttömukista, ja heitä ohjeistettiin juomaan koko muki tyhjäksi nielaisten niin monta kertaa kuin on tarpeellista. Tutkimustilanteen aikana tutkija tunnisti nielaisut servikaalisen auskultaation avulla, ja tutkimustilanteesta kuvatun videon avulla varmistettiin servikaalisen auskultaation avulla todetut tapahtuneet nielaisut. Mittauslaitteen sensoreiden data muutettiin kuvaajamuotoon, ja nielaisut tunnistettiin erikseen jokaisen sensorin datasta. Nielaisut, joita ei voitu tunnistaa, luokiteltiin tunnistamisen epäonnistumisen syyn perusteella. Servikaalisen auskultaation ja videotallenteen perusteella tutkimushenkilöt nielaisivat yhteensä 93 kertaa juodessaan sarjallisesti 100 millilitraa vettä. Mittauslaitteen datasta tunnistettiin 98 prosenttia näistä nielaisuista, kun tarkasteltiin kaikkia mittauslaitteen sensoreita yhdessä. Yksittäisten sensoreiden tasolla tarkasteltuna kurkunpään tason sensorin datasta tunnistettiin eniten nielaisuja (89 %). Yleisin syy sille, ettei nielaisua voitu tunnistaa sensorin datasta, oli se, ettei kuvaajassa ollut näkyvää liikettä nielaisun aikana (52 %). Nielaisujen tunnistaminen epäonnistui kuvaajasta puuttuvan näkyvän liikkeen takia erityisesti kurkunpään tason alapuolella olevien sensoreiden datasta. Lisäksi nielaisujen tunnistamisen epäonnistumiseen vaikutti sarjalliselle nielemiselle tyypillinen pään kallistamisen taaksepäin nielemisen aikana (32 %). Tulosten perusteella kaulan alueen liikkeitä mittaavan tekstiilipohjaisen mittauslaitteen datasta voidaan tunnistaa tapahtuneita nielaisuja. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa tekstiilipohjaisen mittauslaitteen käytöstä nielemisliikkeiden tunnistamisessa. Tutkimuksen tuloksia siitä, miksi nielaisuja ei voitu tunnistaa mittauslaitteen datasta, voidaan hyödyntää nielemisliikkeiden tunnistamiseen ja mittaamiseen perustuvien mittauslaitteiden kehittämisessä

Recognizing swallowing movements using a textile-based device

Dysphagia can stem from various etiologies and cause several serious complications. Instrumental evaluation methods for swallowing require special equipment not available everywhere. Thus, an instrumental means to evaluate swallowing that could be used outside a hospital setting would be critical. Dual-axis accelerometers have been utilized in earlier research to recognize swallowing movements. However, no textile-based approaches have been reported. In this study, we developed a textile-based prototype device for identifying swallowing movements. The device used accelerometers and gyroscopes, with eight sensors attached to the fabric. Two female participants were asked to perform two tasks while wearing the device around their neck: sitting still and taking 10 sips of water. The sensor attached to the middle of the thyroid notch level and the two sensors horizontally aligned to both sides of the hyoid bone level were the most accurate in recognizing swallowing movements. No sensor alone could recognize all swallows. However, all the swallows were identified using the combined data from the sensors. Thus, based on these preliminary results, it seems like a textile-based device using accelerometers and gyroscopes could identify swallowing movements.publishedVersionPeer reviewe

Evaluation of the Finnish National Biodiversity Action Plan 1997-2005

The results of the evaluation of the Finnish National Biodiversity Action Plan 1997-2005 indicate clear changes towards better consideration of biodiversity in the routines and policies of many sectors of the administration and economy. There are many indications that actors across society have recognized the need to safeguard biodiversity and have begun to adjust their practices accordingly. Several concrete measures have been undertaken in forests, agricultural habitats and in other habitats significantly affected by human activities. Biodiversity research has expanded significantly and the knowledge of Finland´s biological diversity has increased. In general, the Action Plan has supported public discussion of the need to safeguard biodiversity and this discussion has resulted in more positive attitudes towards nature conservation.So far, however, the implemented measures have not been sufficiently numerous or efficient to stop the depletion of original biological diversity. Many habitats remain far from their original state. More species will become endangered in the immediate future unless more effective and far-reaching measuresare taken. The objective of the EU to halt the decline of biodiversity by 2010 will not be achieved given the current development. Although the deterioration in biodiversity may have slowed down in several cases, many economic activities continue to have a negative impact on biodiversity. The scale of these activities is normally greater than that of the measures taken to manage and restore biodiversity.The evaluation focused on detecting changes in the administration of key sectors, analysing the recent development of biodiversity and observing interlinkages between these two. The analysis of administrative measures was based on interviews and on examining policy documents, reports and other relevant literature. The analysis covered changes in the administration of nature conservation, forestry,  agriculture, land use and regional and development cooperation. The analysis of the development of biodiversity was based on employing 75 pressure, state, impact and response indicators. There were 5 to 15 indicators for each of the nine major habitat types of Finland.Three separate case studies were made to provide further insights into some key issues: 1) A GISanalysis was made of the development of land use patterns in North Karelia and south-west Finland between 1990 and 2000, 2) two scenarios on the development of forest structure in North Karelia until 2050 were developed using a special MELA-model and 3) the cost-effectiveness of the agri-environmental support scheme was examined by comparing different land allocation choices and their effects on biodiversity on an average farm in southern Finland. The evaluation also paid special attention to the role of research in safeguarding biodiversity and reflected Finnish experiences against an international background

Sound Production Treatment -menetelmä puheen apraksian kuntoutuksessa: kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Puheen apraksia on puheen motorinen häiriö, jossa puhetoimintojen motorinen suunnittelu ja toteutus on häiriintynyt. Se ilmenee ongelmina artikulaatiossa, prosodiassa, puheen nopeudessa sekä sujuvuudessa. Puheen apraksiaa voidaan kuntouttaa useilla eri kuntoutusmenetelmillä. Tutkimustiedon perusteella vaikuttavimpia kuntoutusmenetelmiä ovat artikulaatioliikkeiden tarkkuuden vahvistamiseen tähtää-vät artikulatoris-kinemaattiset kuntoutusmenetelmät. Artikulatoris-kinemaattisia kuntoutusmenetelmiä on tutkittu puheen apraksian kuntoutusmenetelmistä eniten, ja eniten tutkittu yksittäinen menetelmä on Sound Production Treatment (SPT). Menetelmä perustuu harjoitteluhierarkiaan, jossa onnistunutta ilmaisun tuottoa tuetaan monikanavaisten vihjeiden avulla. Kuntoutus toteutetaan aina harjoitteluhierarkiaa seuraten, mutta kuntoutuksen toteutukseen liittyvät seikat, kuten kuntoutuskertojen määrä ja kuntoutusjakson pituus, vaihtelevat eri tutkimusten välillä. Tässä kandidaatintutkielmassa oli kaksi tutkimuskysymystä: miten kuntoutuksen toteutukseen liittyviä seikkoja on varioitu SPT-kuntoutusmenetelmää käytettäessä sekä onko varioimisella vaikutusta kuntou-tuksen vaikuttavuuteen. Tavoitteena oli muodostaa käsitys siitä, miten kuntoutusjakso olisi syytä toteuttaa, jotta kuntoutus olisi mahdollisimman vaikuttavaa. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston haku ja valinta tehtiin tälle tutkimukselle määriteltyjen valinta- ja poissulkukriteerien mukaisesti. Analyysiin valittiin kahdeksan artikkelia, joissa oli yhteensä 35 tutkimushenkilöä. Aineistosta poimittiin taulukoihin kuntoutuksen toteutukseen liittyvät tiedot (kuntoutuskertojen lukumäärä, yhden kuntoutuskerran kesto, kuntoutusjakson kokonaiskesto, kuntoutusjakson intensiivisyys sekä tavoiteilmaisujen harjoittelujärjestys) sekä kuntoutuksen vaikuttavuudesta tehdyt arviot. Lopuksi kuntoutuksen vaikuttavuutta verrattiin kuntoutuksen toteutukseen liittyviin seikkoihin. Kuntoutuskertojen lukumäärä, kuntoutusjakson kokonaiskesto, kuntoutusjakson intensiivisyys sekä tavoiteilmaisujen harjoittelujärjestys vaihtelivat paljon eri tutkimusten välillä. Yhden kuntoutuskerran ajallisen keston osalta samanlaista vaihtelua ei ollut havaittavissa. Vaikuttavuutta arvioitiin vertaamalla efektikokoja ennalta määritettyihin vertailuarvoihin. 29 tutkimushenkilöllä kuntoutuksella saadut positiiviset tulokset olivat vähintään yhden mitatun osa-alueen, kuten yhden äänteen tai kuntoutusjakson vaiheen, osalta suuria, kolmella tutkimushenkilöllä keskisuuria ja kahdella tutkimushenkilöllä pieniä. Yhdellä tutkimushenkilöllä kuntoutuksella ei havaittu huomionarvoista edistystä yhdenkään osa-alueen osalta. Tämän tutkielman perusteella vaikuttaa siltä, ettei kuntoutuksen toteutukseen liittyvien tekijöiden, kuten kuntoutusjakson pituuden ja intensiivisyyden, varioiminen vaikuta kuntoutuksen vaikuttavuuteen